perjantai 29. tammikuuta 2016

Koettelemukset tuovat uuden toivon.

Rakas Lähimmäiseni, monesti olen jonkun ystävän kanssa keskustellut koettelemuksista, joita Isä meille lähettää. Ne panevat ajattelemaan. Tulee paha flunssa, joka vie voimat, tulee takaisku niinkuin minulle kultapoikien ottelua jännittäessäni, ja eteisvärinä yllätti, tai ihan uusi sairaus ilmestyy elämään ja sen kanssa olisi opittava elämään. Meidät pysäytetään! Jumala haluaa puhua meille. Ei jäädä tuhkaan makaamaan, vaikka itsekin vietin pari viikkoa hiljaiseloa ja mietin kokemaani. Jumalan avulla selviämme! Hän avaa uuden tien ja kantaa meidät murheen yli. Hän ei meitä jätä! Psalmissa 66 jakeet 10, 12 puhuvat tästä. 

Juha Vähäsarja avaa meille sanan: "Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa. - - Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien."

Jos vihollisen sallitaan ajaa ylitsemme ja me joudumme tuleen ja veteen, kuuluu se Jumalan viisaaseen suunnitelmaan ja osaamme hänen valtakunnassaan. Ahdingot saavat aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksista ja koetuksista selviytyminen tuo uuden, syvemmän toivon. Apostoli Paavali saattoi siksi sanoa, että voimme jopa riemuita ahdingosta, koska sellaisesta selviyyminen tuo tullessaan koetellun ilon. Jumalan lasten syvin riemu on siinä, että kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme. Jumala saattaa siksi sulattaa ja puhdistaa meitä tulessa niinkuin hopeaa puhdistetaan. Jäljelle jää vain kestävä ja kaunis. Kirkas , sula hopea alkaa heijastaa kärsivän Kristuksen kuvaa." - Iloitaan tästäkin Jumalan ihmeestä!

Tänä aamuna, 29.1.2016, rakkaudella Mummi.




Ei kommentteja: