keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kiusattuja hoida, Herra!

Rakas Lähimmäiseni, kello on jo yksi keskiviikkoaamuna. Unohduin taas lukemaan, ja uni karkasi. Päivän lehdenkin luin vasta yöllä. Siellä oli sivun juttu koulukiusaamisesta. Kuinka pahaa jälkeä tuleekaan lapsen mieleen ja elämään, jos joku tovereista alkaa kiusata häntä. Vähitellen lapsi syrjäytyy ja menettää itsetuntonsa. Siitä voi tulla pitkällinen vamma, jos opettaja ei uskalla ottaa tilannetta käsiteltäväksi.
Tiedän, että kiusaajakin voi ymmärtää tekonsa ja tehdä sovinnon, kun kiusattu kertoo miltä hänestä tuntuu kiusaajan kynsissä ollessaan.

Uhri on monesti niin voimaton, ettei uskalla puhua kärsimyksestään kenellekään. Minä olen kokenut naapurikiusaamista. Elin kolmen lapsen kotiäitinä talon neljännessä kerroksessa. Hissiä ei ollut. Lapset hihkuivat ilosta, kun käytävä toisti kaikki äänet. Hienot naapurit avasivat oven, ja katsoivat meitä, mutta eivät tervehtineet. Se tuntui kidutukselta väsyneestä kotiäidistä. Sairastuin paniikkihäiriöön ja katkeroiduin.
Onneksi saimme muuttaa siitä talosta ja siitä kaupungista Vaasaan, taloon, jossa pojille oli leikkitovereita ja minullekin puhuttiin niinkuin ihmiselle. Ja onneksi Jeesus kutsui minua nimeltä ja otti armohoitoonsa. Jumalan Sana ja Jeesuksen rakkaus paransi haavani ja ihmisarvoni palasi.

Psalminlaulaja ylistää Jumalaa aivan kuin minun suullani: Ps. 73, jakeet 21-26: "Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti."

Rakas Jumala, Ole kiusattujen turva ja rohkaise heitä pitämään puolensa ja vaatimaan oikeutta. Auta kiusaajia näkemään pahuutensa ja tekemään parannuksen. Aamen.

Tänä aamuna, 21.10.2015, rakkaudella Mummi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
jaksamista se vaatiikin tuo kiusaamisen kohteena olo, sen tiedän kiusatun lapsen äitinä. Lapsi tällä hetkellä 21-vuotias ja poissa työelämästä ja
ei opiskele, koska henkisesti ahdistunut ja itsetunto mennyt
vuosia jatkuneen kiusauksen johdosta, itsemurhaakin yrittänyt. Onneksi viimein
hakenut apua, mutta se on pitkä prosessi toipua pitkällisestä
kiusauksesta.



mummi kirjoitti...

Rakas Anonyymi, iloitsen siitä, että lapsesi on löytänyt tien purkaa sisäistä kipuaan. Varmaan hän löytää oman arvonsa ihmisenä, ja alkaa elää tässä ja nyt. Tiedän, että Jeesus on uskollinen kuuntelija ja kannustaa rikkaaseen elämään! Kerro hänelle terveiseni! Mummi