Kärsivällisyyttä!

Rakas Lähimmäiseni, tänä raikkaana kesäaamuna, keskellä kuuman helteen, tuon Sinulle viestin, jonka löysin lattialtani tänä aamuna. Mistä lie siihen pudonnut? Olen itse sen joskus kirjoittanut, viesti kertoo Jeesuksesta, ja se kuuluu näin: "Siksi hän vahvistaa heitä kärsivällisyyteen voimallisella esikuvallaan ja suloisilla lohdutussanoillaan." Tuo viesti oli minulle tarpeen. Se käänsi katseeni Jeesukseen! Olen lopen väsynyt helteeseen. Sinulle se saattaa olla Jumalan lahja. Tiedän, että tämä hetken kestävä koettelemus on minulle koetinkivi. Otanko vastaan sen, minkä hyvä Jumala antaa? Suostunko nurkumatta Isän tahtoon, pitkäänkin hellekauteen? Minulla on monia ystäviä, jotka suostuvat; sairastavat kauan ja kestävät sen nurkumatta. Heidän kärsivällisyyttään ihailen.

Juha Vähäsarja kirjoittaa tänään: " Hän näet ajatteli: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen." Jeesus kääntyi, näki naisen, ja sanoi: ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut." Siitä hetkestä nainen oli terve. Matt.9: 21-22.

Kertomukset Jeesuksen parantamisihmeistä voivat joskus ahdistaa. Jeesus paransi sairaan naisen ja uskomme, että hän voi tehdä niin meillekin. Monet ovat olleet rukoiltavina, mutta sairaus ei ole sittenkään jättänyt. Onko uskossa jotain vikaa? Näin on joku taitamaton rukouksellaparantaja ehkä suoraan sanonutkin. Kun usko ei kuitenkaan riittänyt parantumiseen, on sydämemme entistä levottomampi. Jumalakaan ei ole puolellamme, vaan on liittynyt tuomitsijoiden joukkoon.

Ehkäpä onkin niin, että Jeesus siunaa meitä ja meidän kauttamme muita antamalla sairautemme pysyä. Ehkä kuulumme niihin, jotka Jeesus on valinnut olemaan heikkouden keskellä esimerkkeinä toisille vaivan alaisille. Ehkä kuulumme niihin Jeesuksen omiin, jotka itse parantumattomina ovat siunaukseksi monille muille kärsiville? Olisiko tämä liian rohkeaa uskoa?"

Tänä aamuna, 23.7.2014, rakkaudella Mummi