Rakas Lähimmäiseni, eilen tein parannuksen, kävelin paljon paikasta toiseen ja auto oli parkissa. Saa nähdä, jatkuuko into. Uusi aamu näyttää kirkasta tähtitaivasta, taitaa tulla aurinkoinen päivä! Lähdetään siis lenkille! Sinua siunata tahdon, rakas lukijani, tänä aamuna, 27.11.2013, Mummi. Luther puhuu uskosta, opitaan siitä:
Hepr. 11:8
Uskon kautta Aabraham oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään
siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä,
minne oli saapuva. Aabrahamin oli jätettävä maansa tietämättä, minne oli
saapuva. Se oli vaikea ja suuri uskon taistelu ja koettelemus. Hän menee
kuitenkin sinne, minne tuuli puhaltaa.
Mutta mitä hän silloin itse asiassa tekee? Hän ottaa mukaansa vain tämän
Jumalan antaman sanan: Minä tahdon siunata sinua. Uskolla on näet niin
tarkat silmät, että se näkee pimeydessä, missä ei ole mitään valoa. Usko
näkee siinä, missä ei mitään voi nähdä, tuntee siinä, missä ei mitään
voi tuntea.
Tämä on kirjoitettu meidän tähtemme, että mekin oppisimme riippumaan
hänen sanassaan. Siinä hän on luvannut hoitaa ja varjella ruumiimme ja
elämämme, vieläpä sielummekin, vaikka siltä ei näytä eikä tunnu. Mutta
koetahan vain luottaa siihen, vaikka näyttäisikin siltä, että kaikki
menisi nurin. Jumala antoi Aabrahamin odottaa kauan lupauksen
täyttymistä. Vaikka se nytkin viipyisi, älä kuitenkaan lakkaa uskomasta,
sillä hän antaa odottaa itseään vahvistaakseen uskosi.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti