torstai 12. syyskuuta 2013

Mannaa.

Rakas Lähimmäiseni, mietitäänpä Lutherin sanoja! Herra kanssasi. Tänä aamupaivänä, 12.9.2013 rakkaudella Mummi.

oh. 2:4

Jeesus sanoi hänelle: Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Mikä
helvetillinen survaisu, jonka ihminen hädässään, varsinkin vaikeassa
omantunnon hädässä, tuntee, kun Jumala sanoo: Mitä sinä tahdot minusta?
Täytyy joutua pelon ja epätoivon valtaan, mikäli ei tiedä eikä ole
oppinut tuntemaan Jumalan tekoja tällaisiksi ja mikäli ei ole
harjaantunut uskossa. Silloin ihminen perustaa tuntemisiinsa ja
ajattelee, että Jumala on hänen kuulemiensa sanojen mukainen. Hän tuntee
vain pelkkää vihaa ja kuulee pelkkää armottomuutta pitäen ilmiselvästi
Jumalaa vihollisenaan ja vihastuneena tuomarinaan. Hän kohtaa Jumalan
sellaisena kuin hänet ajattelee. Näin hän ei voi odottaa Jumalalta
mitään hyvää.

Tämä on Jumalan ja koko hänen hyvyytensä kieltämistä. Siitä on
seurauksena, että hän pakenee Jumalaa, vihaa häntä, onpa seurauksena
kaikki muukin Jumalan pilkka. Epäuskon hedelmiä järjestänsä! Mutta nytpä
näet Jeesuksen äidin pysyvän rohkeassa uskalluksessa. Hän on aivan varma
siitä, että Kristus on oleva armollinen, vaikka hän ei tunne sitä.
Toista hän tuntee, toista uskoo.

Meidänkin on annettava Jumalalle se kunnia, että hän on lempeä ja
armollinen, vaikka hän toisenlaiseksi osoittautuisikin ja vaikka
omatuntomme ja mielemme kokisi toista. Tällä nimittäin surmataan
tuntemiset ja vanha ihminen menehtyy, että meihin jäisi pelkkä uskallus
Jumalan hyvyyteen.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Ei kommentteja: