perjantai 14. kesäkuuta 2013

"Jeesus, kipujen mies ja tuskien tuttava".

Rakas Lähimmäiseni, näinä päivinä olen tuhonnut päiväkirjojani. Sydämeni itkee, sillä joka sivulla näen, kuinka Herra on johdattanut ja siunannut meitä perheemme arjessa. Olen kirjoittanut spontaanisti tapahtumista. Monien kanssaihmisteni nimien tähden, haluan nämä muistoni tuhota; ja kuka niistä olisi kiinnostunutkaan? Olenhan saanut kirjoittaa ihmekirjan Jumalan töistä elämässämme. Sitä voi tilata lisää, jos jotakuta kiinnostaa!

Eilen tuli eteeni nuoren pojan ilo, kun hän löysi Vapahtajansa! Hän sairasti syöpää ja oli epätoivoinen. Hän oli poikiemme kaveri. Kuultuaan ikätoverinsa Jarin uskoontulosta, hän tuli meille ja halusi löytää Jeesuksen. Jumalalle kiitos! Kun rukoilimme, hänen kasvonsa alkoivat heti loistaa. Hän kiitti ja ylisti Jeesusta, Vapahtajaansa. Rukous tuli hänelle rakkaaksi, kivut helpottivat. Aina, kun ehdin, menin sairaalaan hänen kanssaan rukoilemaan.

Hänen kuolinpäivänään menin hänen luokseen: "Hyvä, että tulit!" hän sanoi. Rukoilimme Isä meidän rukouksen ja Herran siunauksen. Noin tunnin kuluttua lähtöni jälkeen, Jeesus tuli noutamaan hänet Taivaan kotiin.

Rakas Jeesus, Sinä, tuot tulevaisuuden ja toivon jokaisen kohtaamasi ihmisen elämään. Kiitos, että tämä nuori mies sai olla Sinun todistajasi sairasvuoteellansakin. Kiitos, Jeesus, siitä, kuinka hänen mielensä valaisit!
Ole ylistetty, kaikkien ihmisten Vapahtaja!

Tänä aamuna, 14.6.2013, rakkaudella Mummi.

6 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

Kuule, et oikein olisi saanut tuhota niitä.
Jos jotain vielä päiväkirjoista on jäljellä, niin laita perimmäisen kaapin alimmaiseen laatikkoon kaikkein taaimmaiseksi ja unohda sinne.
Katsoppas sinä et tiedä, mitä senhetkinen lukija vuosien-ja taas vuosien kuluttua niistä saa ja mitä asioista miettii, kun kirjat löytyvät.
Tunnen täällä voimatonta "raivoa" ;)
Ja niinku me kaikki yhteen ääneen ja suoraa kurkkua sulle Lepikossa huudettiin!
Muista, mitä Aip`kin sanoi!

Heeka kirjoitti...

Olen samaa mieltä Kaisan kanssa. Olen jokin aika sitten lukenut isäni kirjoitelmia; runoja ja muita merkintöjä. Niiden kautta olen oppinut näkemään hänet aivan toisessa valossa ja ehkä ymmärtämäänkin häntä enemmän. Olen kiitollinen siitä, ettei hän tuhonnut niitä!

Runoystävä kirjoitti...

Etkö sinä uskonutkaan meitä, kun Lepikossa kielsimme sinua tuhoamasta päiväkirjojasi? Olen ihan yhtä vihainen kuin Kaisakin. Tee Kaisan ohjeen mukaan ja unohda koko juttu. Mummi, katso eteenpäin äläkä taaksepäin!

Iloa tähän päivääsi!

mummi kirjoitti...

Rakkaat sisaret! Toisena päivänä säilytän, toisena tuhoan. Herra, anna minulle varmuus siitä mitä pitää tehdä näille! Mummi

Runoystävä kirjoitti...

Yksi mahdollisuus olisi, että pakkaisit kaikki päiväkirjasi laatikkoon, sulkisit sen ja antaisit laatikon jonkun luotettavan henkilön haltuun sellaisilla saatesanoilla, että laatikon saa avat vasta sitten, kun itse olet siirtynyt tästä ajata ikuisuuteen. Historiaa ei saa tuhota. Itse kerroit, miten olet löytänyt päiväkirjoistasi kertomuksia Jumalan tekemistä ihmeistä. Kun aika menee yhä synkemmäksi, ei todistuksia Jumalan kirkkaudesta ja voimasta saa tuhota.

Hyvää viikonloppua!

mummi kirjoitti...

Rakas Runoystävä, puhut järkeä minulle. Rukoile, että pystyn sen tekemään. Kerran olisin jo vienyt ne poltettavaksi, mutta silloin Herra kielsi. Nyt en ole saanut kieltoa. Mummi