keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa.

Rakas Lähimmäiseni, herään kello neljä virkeänä. Ulko-ovella kevät tulvahtaa tajuntaani. Ei ihme, sillä mittari näyttää nollaa ja on aivan tyyntä. Sinulle, rakas ystävä, toivotan turvallista päivää, sauvat ovat varmaan tänään tarpeen!

Luin vielä uudelleen Jeesuksen vertauksen, viime sunnuntailta. Jeesus kertoo siinä omasta työpäivästään. Hän kulkee sydämen ovelta toisen sydämen ovelle ja kolkuttaa: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja ateroitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani." Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa." Ilm. 3: 20-21.

Me elämme yhdennettätoista hetkeä. Aika on lyhyt. Jeesus tulee pian. Meillä jokaisella on etsikkoaikamme, jolloin kuulemme Jeesuksen kutsun lähteä seuraamaan Häntä. Silloin Jeesus palkkaa meidät niinkuin vertauksen työmiehet elopellolleen. Me tiedämme, että Hänen palkkansa on iankaikkinen elämä Isän luona. Jeesus valmisti sen meille Golgatan ristillä. Muistamme, kuinka raskaalta Jeesuksesta tuntui silloin meidän syntiemme suuruus: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Luuk. 22:42. Jeesus voitti, ja antoi henkensä meidän syntiemme tähden. Isän tahto tapahtui. Jeesus pelasti meidät Isän lapsiksi ja Pyhän Hengen temppeleinä seuraajikseen. Jeesus näytti, ettei pelastuksessamme meidän töitämme tarvita, kun Hän sanoi Ristinryövärille: "Totisesti minä sanon sinulle; tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Luukas 23:43. Meidän pelastuksemme on täysin Jumalan työ!  Jeesuksen, Vapahtajamme, armossa me elämme liikumme ja olemme! Kiitos Jumalalle!

Tänä aamuna, 30.1.2013, rakkaudella Mummi.

3 kommenttia:

Huopalintu kirjoitti...

Tuo Raaamtun paikka on niin hieno, että Jeesus kolkuttaa ovella. Jeesus ei tule väkisin rynnien kenenkään luo, vaan kyselee, kolkuttelee sisimmän ovilla. Ja ateriointi Jeesuksen kanssa on varmasti sellaisen ravinnon jakamista, jossa jaetaan sisimmän syvempiä tuntoja, elämän tarkoituksen ja iankaikkisuuden toivon asioita. Parempaa ruokavierasta ei voi sydämensä kammioon saada :)

Runoystävä kirjoitti...

Aamen.

mummi kirjoitti...

Rakkaat ystävät trina ja Runoystävä, iloitaan Jeesuksen täydellisestä työstä! Sata-prosenttisesti saamme olla varmoja, että Jeesus on meidät omakseen ottanut. Olemme perineet armon ja olemme kasteessa Kristuksen päällemme pukeneet. Ylistetään Isää Jumalaa Hänen lahjastaan! Mummi