Rakas Lähimmäiseni, eilen, isänpäivänä, yksin flunssaa eläessäni, muistelin rakasta miestäni ja poikiemme isää. Hänen turvallisuutensa ja mutkaton asioiden hyväksyminen oli avioliittomme perusta. Kuinka se pelastikaan meidät monesti minun hätäilyiltäni. Kun mieheni joutui sairaalaan viisi vuotta sitten, yllätti lääkäri meidät eräänä iltana: "Huomenna minä teen ohitusleikkauksen!" Minä hätäännyin, näinkö Sinun pitää valmistautumatta mennä ohitusleikkaukseen? Hän sanoi: "Minä olen Jumalan kädessä." Leikkaus meni hyvin ja hän kuntoutui terveeksi, Jumala hoiti lastaan!
Sama turvallisuus hänellä oli viimeisellä sairaalamatkallakin. Hän lepäsi Jumalan kädessä. Keskustelimme niin, että hän vastasi jalalla kysymyksiini. Turva Jumalassa oli hänen voimansa koko ajan omien voimien vähetessä. Eräänä yönä Jumala otti hänet luokseen. En ehtinyt hänen vierelleen. Lähtö oli shokki minulle, vaikka sitä osattiin odottaa! Elämä hävisi käsistä! Tänään ymmärrän jo kiittää hyvää Jumalaa siitä, että Hän otti väsyneen miehen lepoonsa, ja että Hän pitää minustakin huolen!
"Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla." Virsi 397.
Tänä aamuna, 14.11.2011, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti