sunnuntai 15. elokuuta 2010

"Risti vain"

Rakas Lähimmäiseni, minulla on Sinua ikävä. Yritän kirjoittaa muutaman sanan, vaikka olen tyhjä kuin jauhoton säkki, tyhjä ja väsynyt! Helleaalto on iskenyt takaisin entistä ehompana. Iltapäivisin on ollut 28 astetta sisällä, vaikka mummonjäähdytyskone on pelannut ahkerasti. Vaikeaksi menee, ennen kuin loppuu, tämä elämä! Pyhäpäivä avautuu pilvisenä, mutta lämpötila on vieläkin 18 astetta kello kuusi aamulla. Ilmatieteen laitos lupasi täksi päiväksi viilenevää. Jokohan tämä intiaanikesä loppuu? Kirkkoon tekisi mieli lähteä, mutta sekin rakennus on varmaan varannut lämpöä yli kestorajani. Siispä kuuntelemme jumalanpalveluksen radiosta. Sinulle, Lähimmäiseni, toivotan siunattua sunnuntaita!

Eilen illalla kuuntelin Cafe Raamattua ja siellä puhuttiin uskonvapaudesta ja siitä kuinka uskon tunnusmerkit pitäisi piilottaa nykyaikana. Italiassa suomalaisnainen halusi pois ristiinnaulitunkuvan. Englannissa oli sairaanhoitaja joutunut oikeuteen, kun hän kantoi kaulallaan ristiä. Jeesuksen risti on aina häirinnyt ihmisiä. Nyt halutaan uskon merkit pois näkyvistä.

Minäkin kuulin eräänä päivänä jonkun sanovan, että risti ei ole koru. En tajunnut, kuka sen sanoi, mutta ymmärsin, että se oli tarkoitettu minullekin, joka olen kantanut kultaista ristiä kaulallani niin kauan kuin olen ollut uskossa. Minulle se on ollut tapa korottaa Vapahtajani rakkaudentyötä, jonka Hän teki minun edestäni. Monesti se on ollut kimmoke hyville keskusteluille tuntemattoman ihmisen kanssa. Olen saanut todistaa Vapahtajastani. Halua sanoa että, ”risti vain, risti vain aarteena on mulla”, vai kuinka se laulu menikään. Olen antanut muut koruni pois. Ristiä kannan niin kauan kuin elän.

”Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen, jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen. Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin, nyt orjantappuralla pää pyhä kruunattiin. Suo ristinuhrin loistaa lohtuna pelkooni. Se ahdistuksen poistaa, tuo rauhan sieluuni. Vain katson kasvojasi, jään, Jeesus, turviisi. Näin sinun kuolemasi on minun voittoni.” Virsi 63: 11 ja 6.

Tänä aamuna, 15.8.2010, rakkaudella Mummi

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Mummi tänäänkin rohkaisevasta kirjoituksestasi. Tiedät varmaan itsekin monen sanoneen ettei ole mitään annettavaa, mutta yhdellekin siitä vähäisestä voi olla riittävästi juuri siihen hetkeen.

Eeva, nyt pienen tyttövauvan mummi

mummi kirjoitti...

Rakas Eeva, kiitos Sinulle, kun sanot saaneesi rohkaisua sanoistani. Herra oli mukana. Onnea Sinlle pienen tytön mummille! Siitä alkaa ihmeellinen tehtävä, olet saanut yllätyslahjan! Mummi