torstai 17. kesäkuuta 2010

Aarre saviastioissa

Rakas Lähimmäiseni, Jeesus, meidän Vapahtajamme, on meidän aarteemme! Kun ajattelen omaa elämääni, tiedän tarkkaan, minkälaisen särkyneen saviastian Jeesus kohtasi, kun Hän tuli minun sydämeeni asumaan. Itsetuntoni oli poissa, nelikymppinen ruumiini oli sairas, kävi ylikierroksilla, enkä tiennyt kuka minä olen. Jeesus tiesi minut nimeltä, koska Jumala oli minut kasteessa kirjoihinsa ottanut. Jeesus sanoi: ”Sinä olet minun!” Harhateillä itsensä väsyttänyt lapsi löysi kodin. Jeesus alkoi korjata särkynyttä.

Paavalin toinen kirje Korinttilaisille, neljäs luku, alkaa otsikolla: ”Aarre saviastioissa”. Kirjaan siitä muutamia jakeita: ”Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä, mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme.”

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä, mutta emme tuhottuja”. Tämä lause on aina kiehtonut minua. Siinä näkyy Jumalan voima, joka Jeesuksen kautta vaikuttaa meidän elämässämme! Meillä on aina toivo ja olemme aina turvassa, kun Jeesus puolustaa meitä ja taistelee meidän puolestamme. Me saamme olla hiljaa.

”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla”. Virsi 397:1

Tänä aamuna, 17.6.2010, rakkaudella Mummi

2 kommenttia:

Jani kirjoitti...

Ihanaa kun kirjoitat näin hyvää ja rohkaisevaa blogia.Kata pyysi sanomaan,että ilahtui siittä sinun s-postistasi.Se puhutteli häntä ja meitä molempia.Siis kiitos meidän kummankin puolesta!Siunausta rakas ystävämme!!!

mummi kirjoitti...

Jani, rakas ystävä, kiitos sanoistasi! Toivottavasti flunssa on jättänyt teidät rauhaan. Muistan teitä joka päivä, Herra hoitakoon kaikilla tahoilla! Mummi