keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Kiitetään rakkaista

Rakas Lähimmäiseni. Tänä aamuna heräsin kevääseen! Aurinko paistoi ja mummi haistoi, kevätaamun ihmeellisen ja kilvan vuokot kurkki takaa alppiruusujen. Kiitos Luoja, että luot uutta! Kiitos, että annat mummille mahtavat unet! Tänä aamuna tapahtui samoin, kuin joskus äitienpäivänä: Mies herätti minut puoli kahdeksalta! Hän oli kipsikädellään valmistanut minulle pöydän ja puuron, mihin mies venyykään! Kiitos, kulta! Oli ihanaa herätä kirkkaaseen päivään!

Minulta on pyydetty pari runoa Vuorikodin keväiseen tapahtumaan. Rakas ystävä kysyi, saisinko äitienpäivärunon. Sitä odottelin Herran edessä yöllä peräti kahteen asti. Tuli tällainen runo, mitä sanot siitä, voiko sen toisille mummoille lukea?

Kun vanhaksi elää ja ikää karttuu, niin paljon hyviä muistoja tarttuu mielen sopukoihin. Yksi parhaista muistoista on se aamu, kun pojat äitiä kiittää, ja äidillä iloa riittää! Se on äitienpäivä, se päivä keväinen, ja sinivuokot kukkii, aina muistan sen. Se tunnelma keittiössä äidin mieltä kutkuttaa, kun kolme poikaa ja isä, kakun kimpussa ahertaa. Ja kuopus tavan takaa ovenraosta kurkistaa ja kuiskaa: ”Vielä se makaa, olkaa hiljempaa!” Ja yleiskone pauhaa, kermavaahtoa valmistaa, että maailman ihanin kakku, sen peitteeksensä saa. Ja sitten kun pöytä on valmis, ja kortit paikallaan, tulee kaikkein rakkain kuoro, äidille laulamaan. On ilo ja onni läsnä, kun äitiä halataan, ja hyviä muistoja tässä mielihin ladataan.

”Hyvä Jumala, kiitän kodista, omaisista, perheestämme. Sinulta on elämämme. Kaikki rakkaani. ovat lahjaasi. Herra opeta, että kotona, kuuntelemme toisiamme, iloitsemme onnestamme, emme riitele, turhaan kiistele. Anna voimia oikein toimia. Silloin meillä jokaisella kotona on hyvä olla eikä minua mikään pelota. Suojaa kotia, meitä kaikkia. Pyydän, Herra, viisautta, ystävyyttä, rakkautta. Anna yhdessä meidän pysyä.” virsi 471 Heikki Vaahtoniemi 1984, virsikirjaan 1986.

Rakas ystäväni, kiitetään Herraa kodista ja perheestä!

Tänä aamuna, 28.4.2010, rakkaudella Mummi

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kysyit kommenttia runosta. Ihana tunnelma siinä, mutta mielestäni verbit saisivat olla imperfektissä preesensin sijaan, koska aikaa tapahtumista - niin kuulijoiden kuin kirjoittajankin - on kulunut...

mummi kirjoitti...

Kiitos palautteestasi, rakas Anonyymi. Kokeilin ensin imperfektiä, mutta runo tuntui soljuvan paremmin preesensissä. Olen kuullut lauseen: "Ajatteleminen on elämistä, muisteleminen uudelleen elämistä. Elin uudelleen sen äitiempäiväaamun! Mitä sanot? Mummi