lauantai 27. maaliskuuta 2010

Jeesus antaa uskon

Rakas lähimmäiseni, minun uskoni alkoi yllättäin, kun vapaakirkon evankelista tuli linja-autossa viereeni ja kysyi: ”Tunnetko sinä Jeesuksen”. Olen kiittänyt Jumalaa hänestä, joka huomasi itkevän ihmisen ja kertoi Jeesuksesta, murheellisten auttajasta. Kotiin tultuani kaivoin Vihkiraamattumme kirjahyllystä. Aloitin Johanneksen evankeliumista, niin kuin ”kummini” minua opasti. Ihmettelin, että Sana alkoi elää ja se lääkitsi minua. Puhuin Jeesukselle asiani, kun ei ollut ketään muuta. Ihmettelin sitä vapautta, jonka sain rukouksessa ja se jatkui vielä kotonakin. Innolla tutkin Sanaa ja janosin lisää tietoa uudesta Ystävästäni.

Iloni oli suuri, kun Herra alkoi puhua minulle. Eräänä päivänä kuulin kesken touhujeni selkeät sanat: ”Ilosanoma Jeesuksesta, on jo aika.” Ihmettelin, mitä tuo yllättävä sanoma tarkoitti? Kun tapasin naapurin kauppatiellä, kysyin häneltä, haluaisiko hän tulla luokseni lukemaan joulunajan tekstejä, koska oli adventin aika. Hän oli heti valmis tulemaan, ja pari muutakin naapuria tuli joukkoomme. Meille syntyi heti hyvä yhteys ja sunnuntaina menimme kaikki kirkkoon kuuntelemaan saarnaa. Tästä pienestä alusta kasvoi raamattupiiri, johon tuli seurakunnan lehtori meitä opastamaan ja hän juurrutti meidät Vaasan suomalaiseen seurakuntaan.

Kun olin ollut lähetyspiirissä pari vuotta, minua pyydettiin sen vetäjäksi. Piiriläistä tuli sisariani, Jeesus yhdisti meidät. Raamattu oli ahkerassa käytössä, sillä halusin tutustua Jeesukseen, Vapahtajaani. Isän kanssa olin rukousyhteydessä päivittäin. ”Kirjoita, Herran hoidossa”, kuulin selkeän käskyn eräänä päivänä. Yritin kirjoittaa, mutta siitä ei tullut mitään. Kahden vuoden kuluttua, kuulin uudelleen tuon saman käskyn ja silloin Herra antoi sanat pieneen kirjaseen, jota painettiin 1000 kappaletta. Kyselin Herralta, mihin siitä tulevat 25000 markkaa pannaan, niin Herra vastasi: Lähimmäiskotiin! Näin Herra antoi lähimmäiset minun sydämelleni. Sinä, rakas Lähimmäiseni, olet minulle Jumalan antama ystävä!

Tänä aamuna, 27.3.2010, rakkaudella Mummi

4 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Sinun uskosi alkoi ihanasti,kiitos Jumalalle sinusta,olet sydämellinen uskova.
Minulle ei ole koskaan kukaan tullut kertomaan uskosta.Minä olin niin sairas,että soitin eräälle,jonka tiesin uskovaksi (olin epätoivoinen) ja kysyin,voinko tulla hänen mukanansa seurakuntaan,ja siitä alkoi minulla Johanneksen evankeliumin tutkiminen.
Meillä kaikilla on erilainen elämä,erilaiset lähtökohdat.Pääasia on,että ihmisiä pelastuu.
Mukavasti alkoi sinun raamattupiirisi, ja on ollut siunaukseksi muillekin.
Sinä elät lähellä Jumalaa,ihana mummi.Kirjoitit kirjasen Herran hoidossa.
Eikö sitä kirjasta saa enää?
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesus Kristus!
Jeesus olkoon kanssasi!♥

mummi kirjoitti...

Eikö ole ihmeellistä, Kirsti, rakas, että Jeesus etsii hädässä olevan vaikka linja-autosta. Jeesuksen tulo elämään, on lahja, jollaista ei kukaan muu voi antaa. Sinäkin aloit tutkia Sanaa. Se on tärkeää, että löytää oman Vapahtajansa ja tutstuu Häneen hyvin Sanan kautta ja rukouksessa. Herran Hoidossa kirjasia on vielä, lähetämme sen jokaiselle autettavallemme. Jeesus kanssasi, Kirsti! Mummi

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas mummi.
Oli ihanaa kun kerroit tästä.
On hienoa miten toimit lähimmäisten parissa.

On ilo saada olla sinun ystäväsi ja
on rohkaisevaa tietää,että on olemassa ystävä.Kiitän Jumalaa sinusta.Blogissani olisi sulle pieni tunnustus tänne kauniiseen blogiisi:)

Me Janin kanssa käymme täällä Vantaan vapaakirkossa.Olen ollut ns.lapsesta lähtien lapsen uskossa.Siinä 14-vuotiaana tein henkilökohtaisen uskonratkaisun,
maailma oli vetämässä toiseen suuntaan,mutta onneksi sain tossa vaiheessa löytää Jeesuksen elämääni.Äitihän tuli uskoon silloin kun olin aika pieni tyttö.

mummi kirjoitti...

Kata, rakas mummin lapsi! Minun "kummini" oli vapaakirkon evankelista, siellä linja-autossa. Vieläkin olemme yhteydessä ja hän on minulle rakas sisar. Iloitsen, että löysitte uskon nuorena. muistan teitä Isän edessä, Herra siunatkoon Teitä! Mimmi