sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Itsenäinen Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle, Lähimmäiseni! On suuri etuoikeus olla suomalainen. On Jumalan ihme, että pienen maamme miehet ja naiset jaksoivat kestää kaiken sen kurimuksen, mikä sota-aikaan sisältyi ja maamme säilytti itsenäisyytensä! Päättäjät pyysivät viisautta Jumalalta. Presidentti ja hänen puolisonsa kehottivat kansaa rukoilemaan. Kun hätä oli suuri, koko kansa huusi Jumalan puoleen. Äiti, jonka kaikki pojat olivat rintamalla, eli jatkuvassa pelossa, mitä uutisia tänään tulee. Ei siinä auttanut muu, kun jättää kaikki Jumalan käteen, että jaksoi jokapäiväiset työt. Vaimo, jonka mies oli rintamalla, rukoili, että Jumala varjelisi. Me lapsetkin rukoilimme ja juoksimme viemään viestiä puhelimen äärestä tärkeisiin solmukohtiin, jossa yhteys oli poikki. Lotat hoitivat haavoittuneita sairaalahenkilökunnan apuna. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen yhteisen isänmaan puolesta. Kiitos Jumalalle, että Hän yhdisti meidät sodan vuosina.

Tiedämme, että itsenäisyyden hinta oli kova. Monista perheistä useampikin poika jäi rintamalle. Minunkin vanhin veljeni hävisi niin, ettei tuntolevyäkään löytynyt. Äiti kyseli vuosia, eläisikö hän jossain invalidina, mutta mitään tietoa ei saatu. Suuri osa miehistä haavoittui ja on elänyt lopun elämänsä vammoista kärsien. Terveenä palanneet ovat nähneet sotaunia väsymiseen asti. Suru on ollut mittaamaton, mutta Jumala on ollut kanssamme, Hän on hoitanut haavamme. Meillä kaikilla on suuri kiitollisuus sodassa palvelleita kohtaan. Ilman heidän uhriaan, meillä ei olisi itsenäistä isänmaata, jota tänään juhlimme. Liputuksin kynttilöin ja kiitosrukouksin haluamme Isänmaatamme siunata! Suokoon Luoja, että tänä päivänäkin maamme päättäjät turvaavat Jumalaan ja kansamme toimisi yhteishengessä itsenäisen isänmaamme parhaaksi.

”Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana. On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on. Sä turvaa maamme vapaus, sen kansalle suo viisaus. Suo armokaste maille sen ja sydämihin ihmisten. Sä autoit valoon tämän maan kuin kedon kukan ummustaan. sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas. Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen”. Virsi 577 säkeistöt 1,3,7,8 ja 9

Tänä aamuna, 6.12.2009, ilolla Mummi