tiistai 10. marraskuuta 2009

Jumalan varjelus

Rakas Lähimmäiseni, muistatko paimenpsalmin, joka alkaa sanoilla: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu". Se on Daavidin ylistysvirsi ja sen neljäs jae kuuluu näin: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat”. Daavid tunsi Jumalansa. Hänellä oli kokemusta Jumalan varjeluksesta kaikissa elämän tilanteissa. Uskotaan, että meilläkään ei ole mitään pelkäämistä pimeimmässäkään laaksossa, kun annamme elämämme hallintavallan Jumalalle. Jumalan lapsen turvallisuus on Isän läsnäolossa. Hän sallii meille pimeitä laaksoja, mutta Hän ei meitä jätä. Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan. Jeesuksen ristintyö, ristin armo, pitää omantunnon puhtaana ja mielen vapaana. Meillä on rauha sydämessä. Isän vahvat kädet kantavat silloin, kun omat voimat ovat lopussa. Hänen vitsansa, Pyhän Hengen korjaava ohjaus, ja Jumalan johdatus lohduttavat meitä. Jumalan rakkaus ja Hänen tervehdyttävä voimansa ovat läsnä pimeimmässäkin päivässä.

Olipa meidän pimeä laaksomme mikä koettelemus tahansa, meidän voimamme on Jumalassa. Hänen kansaan kestämme kun katsomme Kristukseen. Omassa voimassamme me vajoamme. Muistetaan, että ahdistus, sairaus ja kaikkinaiset vastoinkäymiset ovat meille siunaukseksi, kun läpikäymme ne Jumalan kanssa rukoillen Isää, joka kuulee ja auttaa meitä. Tästä on lupaus Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa, jae 28: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”.

Psalmi 91 ylistää Jumalan varjelusta näin: ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu”. Lähimmäiseeni, eletään kaikki päivämme armoliitossa!

Tänä aamuna, 10.11.2009, ilolla Mummi