sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Armo Jeesukselta

Herään kello viisi virkeänä sunnuntaiaamuun. Kun kiitän hyvästä unesta, kuulen kaksi sanaa: ”Armo Jeesukselta”. Anna anteeksi, Lähimmäiseni! Olen kertonut Sinulle tässä kaikenlaista, mutta tärkein asia meille ihmisille on armo Jeesukselta. Mihin me tarvitsemme armoa Jeesukselta? Me tarvitsemme Vapahtajaa poistamaan syntimme ja syyllisyytemmme ja antamaan meille sydämen rauhan.

Meidän Luojamme ja isämme on antanut meille omantunnon sisimpäämme. Kun teemme väärin, me tiedämme sen. Huono omatunto tuo syyllisyyden. Syyllisyys on kivi kengässä. Siitä halutaan päästä eroon. Sen kanssa ei jaksa elää. Tähän taakkaamme Jeesuksen armo on meille annettu. Jeesus on Jumalan lahja meille. Me emme pääse syyllisyydestämme ilman Vapahtajaa. Jumala lähetti rakkaan Poikansa maailmaan pelastamaan meidät pahasta ja yhdistämään meidät Isään armotyönsä tähden. Kun me saamme armon Jeesukselta, meillä on rauha sydämessä ja elämme sovussa Jumalan kanssa. Jos olemme rikkoneet ihmistä vastaan, hänen kanssaan on myös sovittava ja saatava anteeksiantamus, että rauha olisi täydellinen, näin minä ajattelen.

Jumalan Sana, 1 Joh, 1: 5-9, kertoo asian näin: ”Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”.

Siinä on armo Jeesukselta! Mutta meidän on otettava se uskossa vastaan ja omistettava anteeksiantamus, armo, sydämeemme. Jeesus ei enää meidän rikkomustamme muista, mekin saamme sen tyystin unohtaa, että saamme vapauden ja rauhan sydämeemme. Sen rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi!

Tänä aamuna, 22.11.2009, ilolla Mummi