sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Vielä omastatunnosta

Tämä on se päivä, jonka Jumala on tehnyt meille yhteyden päiväksi. On lepopäivä. Voimme rauhassa kohdata Vapahtajamme ja Taivaallisen Isän ja saamme kuunnella Pyhän Hengen viestiä tähän päivään ja mennä kukin tahoillemme Sanan kuuloon. Sinulle, Lähimmäiseni haluan vielä puhua omastatunnosta. Katsoin Nyky-suomen sanakirjasta mitä omatunto on: ”Omassatunnossamme puhuu Jumalan ääni. Omatunto valvoo mielialaamme ja vaatii meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, mutta kieltää meitä tekemästä, minkä tiedämme vääräksi (Katekismus)….Yhteiskunnan omatunto vaatii huolehtimaan sairaista ja köyhistä. Nuoret ovat kansan omatunto .(Eino Leino).” Katekismuksessa liitettiin omatunto tekstin yhteyteen, mutta selvää määritelmää en sille sieltä löytänyt.

Raamatussa Paavali opettaa Timoteusta näin: ”Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle. Kehoituksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia.” 1 Tim. 1: 3-5 ja 18-19. Paavali haluaa meidän pysyvän puhtaasti Jumalan Sanassa. Toisaalla hän varoittaa väittelemästä ihmiskäsityksistä. ”Tämän käskyn jätän täytettäväksesi, poikani Timoteus, niiden profeetallisten sanojen mukaisesti, jotka sinulle kerran on lausuttu. Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.”

Jumala puhuu meille omassatunnossa myös lähimmäisistä. Joskus Hän kehottaa rukoilemaan jonkun kärsivän puolesta. Silloin Hän siunaa sekä minua, joka rukoilen, että rukouksen kohdetta. Joskus Hän kehottaa viemään ruokaa tai muuta tarvitsevalle. Tästä tulee hyvä mieli, sekä minulle, että saajalle. Yksi tärkeä rukousaihe on se, että kaikki lähellämme ja kaukana oppisivat tuntemaan Vapahtajansa. Minulle Jumala antoi lähimmäiset sydämelle jo 1986. On ollut suuri siunaus olla sisarten ja veljien kanssa Seurakunnassa lähimmäisen asialla. Kiitetään Jumalaa hänen rakkaudestaan meitä kohtaan!

Tänä aamuna, 20.9.2009, ilolla Mummi